Elämää laatikoiden keskellä |
Nyt kun ajattelee kolmea kulunutta kuukautta, en aina ihan tajua miten tästä kaikesta selvittiin. Ensimmäinen lapsi, ennenaikainen synnytys, sairaalapäivät, keskosuuten liittyvät haasteet syömisen, imetyksen, olemattoman vastustuskyvyn ynnä muiden suhteen, vanhan kodin myynti, kodin puunaaminen näyttöjä varten, uuden kodin etsiminen vieraalta paikkakunnalta, koko omaisuuden pakkaaminen, elo pienen vauvan ja koiran kanssa muuttolaatikoiden keskellä, tavaroiden kuljetus Espoosta Turkuun, laatikoiden purkaminen, tavaroiden järjesteleminen, siivoaminen... Kaikki täällä on uutta ja vierasta, lähikauppa, neuvola, naapurit, lenkkipolut. Kaikki tuttu jäi 150 kilometrin päähän, ystävät, läheiset, tutut ympyrät ja kotikaupunki, jossa vietin 25 vuotta.
Heippa vanha koti! |
Mutta täällä sitä nyt sitten ollaan! Ja hyvä niin. Suurin kiitos kaikesta kuuluu miehelleni, ilman häntä ei tästä hommasta olisi tullut mitään. Hän piti koko pakan kasassa sillä aikaa kun mä keskityin lähinnä pienimmäisen hoitamiseen ja panikointiin siitä, että voidaanko me nyt oikeesti muuttaa niin kauas kotoa!
Mutta nyt kun koko härdelli on ohi, voin sydämestäni sanoa, että näin tämän piti mennäkin. Uusi koti ja kotiseutu ihastuttavat meitä päivä toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Välillä kyllä tuntuu, että ollaan vaan jollain kesälomareissulla ja jossain vaiheessa palataan takaisin kotiin, mutta päivä päivältä rakastun tähän paikkaan yhä uudelleen ja alan ymmärtää, että koti on tosiaan täällä :) Toki ikävä tulee kaikkia ihmisiä, joiden läheltä lähettiin kauemmaksi, mutta helppohan täältä on tehdä visiittejä Helsingin suuntaan ja päinvastoin :)
Uusi asuntokin alkaa hiljelleen muistuttamaan kotia |
Kylläpäs teillä on ollut elämänmuutosta kerrakseen! Onnea vain kaikille muutoksille! Odotan innolla postauksia uudesta kaupungista, asunnosta ja kaikesta muustakin! :)
VastaaPoistaJoo, nyt kun pahin hässäkkä on ohi, on taas aikaa blogillekin. Varmasti tuun kirjottelemaan uudesta kodista ja kotikaupungista :)
Poista